Avajaisruuhkan
jälkeen mahtuu taas katselemaan näyttelyä kaikessa rauhassa. Kuuden henkilön
luovuuden tuotosten sijoittaminen samaan tilaan ilman yhtenäistä teemaa on
haastavaa. Väistämättä tulos on rallatteleva ja monipuolinen. Tässä näyttelyssä on
paljon tutkittavaa.
Näyttelyn rakentaminen oli kerrassaan hauskaa. Ja sehän oli tarkoituskin. Iloa ennen kaikkea, tekijöille ja katsojille. Kaikista
antoisinta on yhdessä tekeminen ja toistemme kannustaminen. Jokaisen persoona
ja käden jälki on tullut tutuksi, ehkä tämän jälkeen on yllätyksien aika.
Näyttelyn kaltaiset ponnistukset luovat aina jotain uutta, ei tästä ilman
jälkiä selviä. Kuinka ne kunkin tekemisissä näkyvät, se onkin mielenkiintoista nähdä.
Tässä ollaan ikään kuin uuden kauden alkumetreillä. Luulenpa, että taideonista kuullaan vielä.
P.S. Sinikka tekee vimmaisesti kahta suurta mustanpuhuvaa taulua, A-K miettii raaskiiko loppuja munakennoja polttaa vai tekiskö niistä paperimassapatsaita. Onko Riitta sittenkin sortunut oranssien pallojen pauloihin? Valmistaako Jarmo vielä yhden naishahmon? Tuulalle jäi vielä uunipeltejä ja Virve taitaa siirtyä abstraktiin ilmaisuun.....ja rakennetöitä...
Avajaiset valokuvasi Virpi Savunen.
Avajaiset valokuvasi Virpi Savunen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti